Hyvää ystävänpäivää!
torstai 14. helmikuuta 2013
Sydän vieraalla maalla
Nuorempana päiväkirjani sisäsivulla oli ote Anne Frankin päiväkirjasta:
"Ihminen voi olla yksinäinen siinäkin tapauksessa, että monet rakastavat häntä, sillä
eihän hän silti ole rakkain kaikista kenellekään." Jos aloittaisin päiväkirjan pitämisen tänä päivänä,
kirjoittaisin ensimmäiselle sivulle: kun on löytänyt ihmisen, joka kaukana
ollessaankin on aina lähellä, ei ole koskaan todella yksin.
Hyvää ystävänpäivää!


Hyvää ystävänpäivää!
tiistai 12. helmikuuta 2013
Hilppa-tädin mosaiikkikissa
Askarteluopiston käynyt isotätini oli varsinainen virtuoosi erilaisissa käsitöissä. Iäkäs täti nukkui pois jo yli 15 vuotta sitten, mutta hänen kädentaitonsa jälkiä on onneksi säilynyt jonkin verran. Yksi isotätini taidonnäytteistä on kotiani koristava ja omaa työskentelyäni innoittava mosaiikkikissataulu.
Valitettavasti kissa on aikojen saatossa kokenut kovia: taulu on taipunut kaarelle ja mosaiikin pinta on alkanut hilseillä. Pahoin pelkään etteivät ainakaan omat taitoni riitä taulun kunnostamiseen entisenlaiseksi. Olenkin puolivakavissani leikitellyt ajatuksella jäljennöksen tekemisestä. Tähän astiset kokemukseni mosaiikkitekniikasta eivät tosin ole kovin rohkaisevia: ensimmäisistä mosaiikkilasinalusistani saumauslaasti rapisi pois, toiset (kuvassa) puolestaan ovat neljä vuotta myöhemmin yhä saumausta vailla.
Valitettavasti kissa on aikojen saatossa kokenut kovia: taulu on taipunut kaarelle ja mosaiikin pinta on alkanut hilseillä. Pahoin pelkään etteivät ainakaan omat taitoni riitä taulun kunnostamiseen entisenlaiseksi. Olenkin puolivakavissani leikitellyt ajatuksella jäljennöksen tekemisestä. Tähän astiset kokemukseni mosaiikkitekniikasta eivät tosin ole kovin rohkaisevia: ensimmäisistä mosaiikkilasinalusistani saumauslaasti rapisi pois, toiset (kuvassa) puolestaan ovat neljä vuotta myöhemmin yhä saumausta vailla.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Kaarnasta kortiksi
En ole sen paremmin ystävänpäiväihminen kuin jouluihminenkään, mutta toivotan lämpimästi tervetulleiksi kaikki syyt askarrella. Ystävänpäiväkortin kuvituksessa yksinkertainen on kaunista: sydän kertoo vuodesta toiseen kaiken tarvittavan. Viime hetken paniikilta välttyy, kun aloittaa sydäntenkeruun hyvissä ajoin. Epämuodostunut peruna, puusta pudonnut lehti tai palanen kaarnaa voi myöhemmin osoittautua hyvinkin käyttökelpoiseksi. Tästä todisteena Etelä-Italiassa pyöräretkellä nappaamani kuva, joka pikaisen kuvankäsittelyn jälkeen pelasti minut pulasta muutamia vuosia sitten. Laatikon pohjalta löytyi vielä nippu ylijääneitä sydänvalokuvia. Käytin niistä yhden erään erityisen ihmisen syntymäpäiväkorttiin.

Tämä kortti tuoksuu kuumalta asfaltilta, häikäiseviltä auringonsäteiltä ja turkoosilta mereltä.

Tämä kortti tuoksuu kuumalta asfaltilta, häikäiseviltä auringonsäteiltä ja turkoosilta mereltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





