Valitettavasti kissa on aikojen saatossa kokenut kovia: taulu on taipunut kaarelle ja mosaiikin pinta on alkanut hilseillä. Pahoin pelkään etteivät ainakaan omat taitoni riitä taulun kunnostamiseen entisenlaiseksi. Olenkin puolivakavissani leikitellyt ajatuksella jäljennöksen tekemisestä. Tähän astiset kokemukseni mosaiikkitekniikasta eivät tosin ole kovin rohkaisevia: ensimmäisistä mosaiikkilasinalusistani saumauslaasti rapisi pois, toiset (kuvassa) puolestaan ovat neljä vuotta myöhemmin yhä saumausta vailla.
tiistai 12. helmikuuta 2013
Hilppa-tädin mosaiikkikissa
Askarteluopiston käynyt isotätini oli varsinainen virtuoosi erilaisissa käsitöissä. Iäkäs täti nukkui pois jo yli 15 vuotta sitten, mutta hänen kädentaitonsa jälkiä on onneksi säilynyt jonkin verran. Yksi isotätini taidonnäytteistä on kotiani koristava ja omaa työskentelyäni innoittava mosaiikkikissataulu.
Valitettavasti kissa on aikojen saatossa kokenut kovia: taulu on taipunut kaarelle ja mosaiikin pinta on alkanut hilseillä. Pahoin pelkään etteivät ainakaan omat taitoni riitä taulun kunnostamiseen entisenlaiseksi. Olenkin puolivakavissani leikitellyt ajatuksella jäljennöksen tekemisestä. Tähän astiset kokemukseni mosaiikkitekniikasta eivät tosin ole kovin rohkaisevia: ensimmäisistä mosaiikkilasinalusistani saumauslaasti rapisi pois, toiset (kuvassa) puolestaan ovat neljä vuotta myöhemmin yhä saumausta vailla.
Valitettavasti kissa on aikojen saatossa kokenut kovia: taulu on taipunut kaarelle ja mosaiikin pinta on alkanut hilseillä. Pahoin pelkään etteivät ainakaan omat taitoni riitä taulun kunnostamiseen entisenlaiseksi. Olenkin puolivakavissani leikitellyt ajatuksella jäljennöksen tekemisestä. Tähän astiset kokemukseni mosaiikkitekniikasta eivät tosin ole kovin rohkaisevia: ensimmäisistä mosaiikkilasinalusistani saumauslaasti rapisi pois, toiset (kuvassa) puolestaan ovat neljä vuotta myöhemmin yhä saumausta vailla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti