Pöö!

Valmis! Nyt uudelta ystävältäni puuttuu enää nimi (ja ehkä suu).

Hirviö

Päätin tänä viikonloppuna vihdoin tarttua joululahjaksi saamaani mahtavaan Make your own monster -pakkaukseen. Ideana on siis tehdä pakkauksen sisältämistä tarvikkeista (valmiiksi tikattu vartalo/pää, vanua, kankaan palasia) otus. Oma hirviöni on pääväritykseltään pinkki-musta ja pakkauksen etukannessa olevan aukon mallinen. Pakkauksen toisella puolella on kuvia, joista voi halutessaan ottaa mallia. 

En päässyt tänään vielä täytettä pidemmälle, lopputulos on siis vielä arvoitus (itsellenikin). Pysykää kuulolla!

Mitä mietin tänään

Lentokentällä

Sunnuntai-ilta Gatwickin lentokentällä. Istuskelen kahvilassa ja tapan aikaa taittelemalla joululahjaksi saamistani paperiarkeista eläimiä. Yhtäkkiä viereisestä pöydästä kuuluu kommentti: "Nice origami!" Kiitän hieman hämilläni saamastani huomiosta. Kehun antanut nainen alkaa kysellä harrastuksestani ja esittelee taittelemiani eläimiä myös miehelleen. Minun tekee kovasti mieli sanoa, että hän voi pitää ne, mutta en sitten kehtaakaan. Lähtiessäni jätän kuitenkin origamit tarjottimelleni. Tuntuu hauskalta ajatella, että ehkä joku ilahtuu eläimet nähdessään ja poimii ne mukaansa.

Minulle tulee tämän lyhyen kohtaamisen muistelemisesta edelleen hyvä mieli. Mietin myös, että origamien "unohtelua" julkisille paikoille voisi alkaa harrastaa useamminkin. Ei kai kukaan pistäisi pahakseen, jos esimerkiksi kirjaston kirjan välistä löytyisi pieni punainen possu?

Repimällä ehyeksi

Elämässäni oli joitakin aikoja sitten tavallista stressaavampi ajanjakso. Koska päivät menivät tietokoneen ruudun edessä ajatellen, halusin lopun valveillaoloajastani tehdä jotain, joka ei sisältäisi sen enempää sähköisiä vempaimia kuin syvällistä ajatteluakaan. Nautin näpertelystä, joten oli luontevaa, että tämä "jokin" tarkoittaisi käytännössä askarteluprojektia.

Askarteluhommia aloitellessa olisi kai hyvä olla jonkinlainen idea ja materiaaleja idean toteuttamiseksi. Minulla ei ollut kumpaakaan, eikä myöskään aikaa, energiaa tai rahaa ideoiden keksimiseen ja materiaalien hankkimiseen. Projektin pelastukseksi koitui kurkistus sängyn alle. Sieltä löytyi kasa vanhoja naistenlehtiä sekä ohut valkoinen maalauspohja, jolle en ollut aiemmin keksinyt käyttöä. Materiaaleista syntyi lopulta myös idea: tekisin kollaasin.

Aloitin työn selaamalla lehdet läpi ja repimällä irti sivut, joissa oli isompana pintana mieleistäni väriä. Mainossivut olivat tässä kohdin toimivimpia. Seuraavaksi valitsin sivuista ne, joiden sävyt sopivat yhteen, ja aloin repiä paperia pienemmiksi palasiksi. Paperisilppukasan kasvaessa rintaani puristanut ahdistus hellitti vähitellen otettaan. Kun silppua alkoi silmämääräisesti olla riittävästi, sommittelin palaset alustalle. Samalla etsin lehdistä täydennystä aukkokohtiin. Kun sommitelma oli valmis, tyhjensin alustan ja aloitin alusta – tällä kertaa liimapuikon kanssa. Lopputulos näkyy alla.

Kollaasi tekniikkana kiinnostaa minua edelleen suuresti, ja mielessäni on muhimassa eräs idea, jonka aion toteuttaa seuraavien kuukausien aikana. Materiaalina olen ajatellut käyttää rakastamaani paperia, mutta koska kollaasista olisi tarkoitus tulla aika suurikokoinen, joudun vielä pohtimaan, millainen alusta olisi sopivin. Raportointia työn edistymisestä on luvassa toivottavasti jo pian.

Uuden vuoden origamikalenteri

Askartelukaupat ovat minulle vähän kuin karkkikaupat makean ystävälle. Homma meinaa lähteä käsistä erityisesti papereiden kohdalla. Välttyäkseni vikaostoilta ja turhalta rahanmenolta yritän miettiä etukäteen mahdollisimman tarkkaan, mitä tarvikkeita tarvitsen.

Joitakin viikkoja sitten suuntasin askartelukauppaan tarkoituksenani ostaa kirjainsapluuna. Päässäni oli hämärä idea itse tehdystä seinäkalenterista, johon saisin sapluunan avulla raapustettua viikonpäivät ja päivämäärät. Koluttuani kaupan noin kuusi kertaa läpi päädyin lopulta siihen, että kirjainsapluunat olivat joko onnettomasti loppuneet tai niitä ei kyseisessä kaupassa ollut myynnissä ollutkaan. Olin jo lähtemäisilläni kotiin kun katseeni osui leimasinhyllyyn. Jostain syystä olen aina suhtautunut leimasimiin varauksellisesti, ehkä jopa vähän ylenkatsoen. Päätin kuitenkin heittää ennakkoluuloni menemään, ja nappasin mukaani mustetyynyn sekä paketin kirjain- ja numeroleimasimia. 

Heti alkuun päästyäni huomasin, että leimailu oli paljon vaikeampaa kuin olin luullut: mustetta tuli helposti liikaa ja kirjaimia ja numeroita oli vaikea saada oikeaan paikkaan. Hyvin pian tuli selväksi myös, että työskentelyyn kannattaa keskittyä. Olin nimittäin juuri saanut leimattua onnistuneesti kuukauden nimen, viikonpäivien lyhenteet sekä 18 ensimmäistä lukua, kun ajatukseni herpaantui hetkeksi ja tartuin vahingossa väärään leimasimeen. Onni onnettomuudessa, että painamani numero oli juuri kolmonen. Mustan tussin avulla sain korjailtua sitä sen verran, että lopputulos näyttää vain hieman epämuodostuneelta yhdeksiköltä. Ystäväni totesi myöhemmin naureskellen "Hei Gutenberg, printterikin on keksitty". No, ehkä ensi kerralla sitten. 

Saatuani kaikki kaksitoista kuukautta leimattua (toiset useampaankin kertaan) seuraava askel oli keksiä, miten kuvittaisin kalenterin. Koska olen piirustusrajoitteinen (ks. edellinen postaus), piirtäminen ei tullut kyseeseen. Hätäpäissäni päätin turvautua origameihin. Ajattelin, että kahdentoista origamin taittelu sujuisi suhteellisen sutjakasti. Taas väärin. Pieni paperieläin keskellä paperia ei ollut viehättävän pelkistetyn vaan pelkästään hyvin yksinäisen näköinen. Päätin ratkaista tilanteen taittelemalla orvoille olennoille kaverit. Ajatus työn määrän tuplaantumisesta kyllä kauhistutti, etenkin kun joukossa oli useampi itselleni täysin uusi malli. Onnekseni osa malleista oli hyvin helppoja. Kaiken kaikkiaan taittelin lopulta noin 30 origamia, joista 22 päätyi kalenteriin.

Yksi uusista origamimallituttavuuksista oli kuvassa näkyvä kettu. Mark Leonardin mallin mukainen kettu taitellaan puolikkaasta neliöstä, joten jouduin sitä tehdessäni luopumaan yhdestä tärkeästä origamiperiaatteestani, saksettomuudesta.

Sammakoita olen taitellut ennenkin, mutta lopputulos ilahduttaa aina yhtä paljon.

Kettujen ja sammakoiden lisäksi omia suosikkejani ovat maaliskuun haukkuva koira, elokuun kukko sekä marraskuun kuu.

Ohjeet kalenterissa käyttämilleni malleille löysin kirjastosta lainaamistani kirjoista ja netistä:

1. Kettu 2. Norsut Origamin maailma/David Mitchell 3. Haukkuva koira 4. Sammakko 5. Kala Origamin maailma/ David Mitchell 6. Perhonen 7. Joutsen 8. Kukko Opettele origamitaitajaksi/Ashley Wood 9. Dinosaurus 10. Pupun ohje valitettavasti kadonnut 11. Kuu ja tähti Origamin maailma/David Mitchell 12. Possu