Kirjekyyhky

Ennen kuin paljastan joulunalusajan suurimman projektini, haluan jakaa yhden ko. projektin lomassa oppimistani uusista malleista. Pidän mallista kovasti, ja mielestäni se sopii erityisen hyvin kortteihin. Taittelumateriaaliksi käy parhaiten molemmilta puolilta saman värinen, paksuhko paperi. Ohjeen löysin täältä.

(Lahja)korttivinkki

Muutama juttu joululta on vielä julkaisematta, tässä niistä ensimmäinen. Kyseessä on yhdestä paperista taiteltu lehtikortti, jonka ohjeen löysin kirjasta Minigami (tekijä Gay Merrill Gross). Ohje löytyy melko varmasti myös netistä, kannattaa kokeilla hakusanoja "origami leaf card". Oma korttini kätki sisälleen lahjan, mutta toki tätä voi käyttää myös tavallisena onnittelukorttina tai vaikka kirjekuorena.

Joulupossut

Joulukortit jäivät kaikessa häslingissä esittelemättä, tässä siis loppiaisen ratoksi muutama kuva niistäkin. Alun perin tarkoituksenani oli rakentaa kortti origamipossun ympärille, mutta pidin lopulta enemmän origamin alle piirtämästäni possusta. Koska olin kuitenkin ehtinyt jo taitella kasan possuorigameja, liitin ne korttien kääntöpuolelle.

Eräänä iltana

Kummitytön syntymäpäivä kulman takana ja kortti-inspiraatio täysin kateissa. Kahta kakkupaperilintua ja kolmea kumitettua mäyräkoiraa myöhemmin alan olla jo hiukan epätoivoinen. Kellon viisareiden kääntyessä kohti kattoa päätän tehdä jotain mahdollisimman yksinkertaista. Ilmapallot toiminevat aina. Jos ei muuta niin ainakin niistä voi tehdä kivan väriset. (Toivon, että päivänsankari ei huomaa kuivuneen liimapuikon jättämiä klönttejä.)

P.s. Ilmapallokortin lisäksi pilkulliseen lahjapussiin pääsivät myös 11 tyhjää origami-ilmapalloa, A4-kokoinen kuvilla varustettu ilmapallojen puhallusohje sekä valosarja paristoineen. Kyllä vain, hyväksi todettua kannattaa jakaa.

Häähumua

Muistin juuri, että minulla on blogi, joten täällä ollaan taas. Askartelut ovat jääneet viime viikkoina vähän vähemmälle, syytän siitä itseni lisäksi Suomen kesää. Pari juttua olen sentään saanut tehtyä, joten retostelen nyt sitten niillä. Toinen jutuista syntyi lievästi pakon sanelemana kalenteriin raapustetun merkinnän "HÄÄT!!!" lähestyttyä uhkaavasti.

Kuten aiemmista postauksista on voinut ehkä päätellä, kortin tekeminen on minulle tärkeä juhlaan valmistautumisrituaali. Asiaan vihkiytymättömät saattaisivat yllättyä, jos tietäisivät, kuinka paljon aikaa yhden kortin tekemiseen voi parhaimmillaan (tai pahimmillaan) mennä (ainakin sellaisessa tapauksessa, jossa kortintekijällä on taipumusta yli-itsekriittisyyteen). Erityisesti origamien ollessa kyseessä itselle uuden mallin taittelu onnistuu tuskin koskaan täydellisesti ensimmäisellä kerralla. Usein vasta kolmas tai neljäs kappale on kooltaan ja ulkonäöltään kelvollinen. Tällä kertaa kortti kuorineen vaati reilut kymmenen origamia. No, myönnettäköön, että innostuin liljoista siinä määrin, että väsäsin pari ylimääräistä ihan huvin vuoksi.

Ohjeet löysin YouTubesta hakusanoilla "origami wedding dress", "origami tuxedo" sekä "origami lily". Keskimmäisessä kuvassa oleva kukka koostuu muuten kahdesta eri kokoisesta liljasta, jotka asettelin sisäkkäin.

Kaikki kolme mallia olivat tosi helppoja, joten jos kiinnostuit, kannattaa ehdottomasti kokeilla itsekin.

Kesän korvilla

Näin kesän korvilla tuntuu kuin eläisin vähintään tuplasti enemmän kuin talven pimeimpinä kuukausina. Päivä ei päätykään vielä klo 16, vaan töiden jälkeen alkaakin uusi elämä. Jos eläisin ympäri vuoden aurinkoisessa paikassa, tuntuisikohan koko elämä silloin tuplasti pidemmältä?

Kattia kanssa

Liimapuikon lisäksi myös viime viikolla parjaamani Eri Keeper on kadonnut mystisesti jonnekin. Askartelulaatikosta löytyi kuitenkin lauantai-illan pelastus: kaksipuolinen teippi. Toimii! Korttien askartelu jatkuu tänään ja huomenna. Työn tuloksia luvassa loppuviikosta. Kuulemiin!

Kuppikakku

P.S. Tulipa taas todistettua, että ohut paperi, Eri Keeper ja kiire eivät sovi yhteen.

Sydän vieraalla maalla

Nuorempana päiväkirjani sisäsivulla oli ote Anne Frankin päiväkirjasta: "Ihminen voi olla yksinäinen siinäkin tapauksessa, että monet rakastavat häntä, sillä eihän hän silti ole rakkain kaikista kenellekään." Jos aloittaisin päiväkirjan pitämisen tänä päivänä, kirjoittaisin ensimmäiselle sivulle: kun on löytänyt ihmisen, joka kaukana ollessaankin on aina lähellä, ei ole koskaan todella yksin.

Hyvää ystävänpäivää!

Kaarnasta kortiksi

En ole sen paremmin ystävänpäiväihminen kuin jouluihminenkään, mutta toivotan lämpimästi tervetulleiksi kaikki syyt askarrella. Ystävänpäiväkortin kuvituksessa yksinkertainen on kaunista: sydän kertoo vuodesta toiseen kaiken tarvittavan. Viime hetken paniikilta välttyy, kun aloittaa sydäntenkeruun hyvissä ajoin. Epämuodostunut peruna, puusta pudonnut lehti tai palanen kaarnaa voi myöhemmin osoittautua hyvinkin käyttökelpoiseksi. Tästä todisteena Etelä-Italiassa pyöräretkellä nappaamani kuva, joka pikaisen kuvankäsittelyn jälkeen pelasti minut pulasta muutamia vuosia sitten. Laatikon pohjalta löytyi vielä nippu ylijääneitä sydänvalokuvia. Käytin niistä yhden erään erityisen ihmisen syntymäpäiväkorttiin.

Tämä kortti tuoksuu kuumalta asfaltilta, häikäiseviltä auringonsäteiltä ja turkoosilta mereltä.

Huhuu

Alussa olivat paperi, sakset ja liima – sekä tietenkin varastettu idea.
Niistä syntyi eläinaiheisia joulukortteja.

Ei pöllömpiä, vai mitä? ;)